Mitä kiltille leffafriikille?

Hyvä herrasväki - jouluaattoon on kolme päivää. (AARGH!) Ei hätiä mitiä. Olen omalta osaltani hoitanut jo kaikki valmistelut. Kärvistelkääpä siinä. Hyvien tekojeni kiintiö on jo täyttynyt kauan aikaa sitten, mutta olen valmis tekemään vielä yhden. Mikäli ystäväpiiristänne löytyy armoton elokuvaholisti, jolle ette löydä lahjaa, tässä urhollinen käteni:

Casablanca Ultimate Collector's Edition

Jokainenhan on Casablancan nähnyt (tai on jatkuvasti aikeissa nähdä). Viikko pari sitten ilmestyi täydellinen luksuspaketti niin DVD:llä kuin Blu-raylla. Ensimmäiset kaksi levyä ovat tismalleen samaa tavaraa kuin aiempi juhlajulkaisu, mutta lisänä on muhkea dokumentti Jack Warnerista (yksi Warner Brosin perustajaveljeksistä) sekä 40-sivuinen valokuvakirja ynnä muuta maukasta. Plus perhanan komeat kannet. Voisin rakastella tuota boksia.

DVD n. 35 e
Blu-ray n. 40 e

The Monster Legacy DVD Collection

Kauhufanin märkä uni. 14 DVD:n paketista löytyy kaikki muuten erikseen myydyt Legacy Collectionit eli Wolfman, Dracula ja Frankenstein plus miniatyyripatsaat jokaisesta. Yleisesti tätä boksia ei ole enää saatavilla (julkaistiin jo v. 2004), mutta Anttila repäisi jostakin ison erän myyntiin. Metsästämään!

DVD -boksi n. 20 e

Painajainen ennen joulua - Special Edition

Tim Burtonin vuoden 1993 Painajainen ennen joulua on yksi parhaista jouluelokuvista. Tähän asti olemme saaneet tyytyä aneemiseen yhden levyn julkaisuun, mutta nyt vääryys on ojennettu. Lotjassa on tyyliä ja ekstroja ähkyyn asti.

DVD n. 15-20 e
Blu-ray n. 30 e

Muita mainioita lahjaideoita ovat Harold Lloyd - The Defenitive Collection sekä tuore Hitchcock - Ultimate Box (hinnaltaan tyyrein).

Viikon elokuvia

Koeviikko puolessa välissä. Tällä viikolla ei ole ollut aikaa katsoa ainoatakaan elokuvaa, mutta odottakaahan, kun perjantai koittaa! Roudaan kirjastosta lastillisen katsottavaa. Sitä odotellessa promoan television loppuviikon elokuvatarjontaa..

Kolme väriä: Punainen (1994)/ Yle Teema torstaina klo 22.00

Kieslowskin väritrilogia olen missannut täysin. Aikomuksena on paikata erhe lainaamalla osat kirjastosta.


Brokeback Mountain (2005)/ Yle1 perjantaina klo 22.15

Lehmipoikarakkautta. Katsokaa tämä ennemmin kuin ensimmäinen Bond maikkarilta - Conneryä kunnioittaen. Suuri rakkaustarina, jota katsoessa mieskin tarvitsee nessuja. 4/5

Jerry Maguire (1996)/ Nelonen lauantaina klo 21.00

Cruise todisti jo Rain Manissa, että häneltä todella löytyy näyttelijäntaitoja. Fakta tuppautuu unohtumaan vähän väliä, kun bongaa miehen pomppimassa ihmisten sohvilla ja markkinoimassa uskonnoksi verhoiltua bisnestä nimeltä skientologia. Show me the money!


Salainen asiamies (The Secret Agent, 1936)/Yle Teema sunnuntaina klo 19.00

Ah, ihanuutta! Yle näyttää Hitchcockin alku-uran tuotantoa, jota ei ole lähes koskaan ennen esitetty. Salaisessa asiamiehessä näyttelee yksi suurista suosikeistani, Peter Lorre. Vaikka Hitchcockin 30-luvun elokuvien laatu tuppaa heitellä, on jokainen niistä syytä nähdä edes kerran.

Blogi Begins

Tästä se lähtee. Minä - yhteiskunnasta vieroittunut, mainoskatkoille allerginen, facebookia ymmärtämätön, irc-gallerialle silmiäään pyörittelevä - aloitan oman blogini. Saa nähdä miten käy.

Aluksi minun sopinee esitellä itseni. Nimeni on *****, täälläpäin Rós, ja olen kovan luokan elokuvahullu. Käyn lukion ensimmäistä kovin ailakkaalla menestyksellä. Itseasiassa en suuremmin välitä koko laitoksesta. Räpistellään nyt tästä läpi, niin olisi joitakin mahdollisuuksia korkeakouluun. Unelmana on elokuva-ala - ohjaamiseen tuskin lahjoja riittää, mutta elokuvahistorioitsijan jopi olisi hyvin maittava. Kuulostaapa puiselta hommalta. Se nyt vain kiinnostaa niin pirusti.

Elokuvamakuani: kaikki kelpaa. Aivan kaikki. Ainoa lajityyppi, jota varsinaisesti kartan, on kauhu. Jos johonkin kauhuun kosken, niin 20-luvun saksalaiseen. Siinä sen lajin sivistykseni. Erityinen rakkaus löytyy komediasta. Nyt en puhu nykypäivän jätteestä, vaan kultaisesta slapstickista. Himo löytyy niin Chaplinista, Keatonista kuin Marxin veljeksistäkin. Näistä tulen vuodattelemaan ähkyyn asti. Toisesta päästä löytyy miesten mies, Humphrey Bogart. Hänen kasvoihin ei väsy, niistä löytää aina jonkin uuden piirteen. Hieman tuoreempaa makua ovat Al Pacino ja Robert Downey Jr. Molemmat ovat saaneet aikaiseksi niin paskaa kuin helmiäkin.

Tulipas pirun paljon tekstiä. En tosissanikaan luule, että joku vaivautuisi lukemaan kuivia juttujani. Omaksi ilokseni näitä tekstejä tursuttelen, eipä minulla pahemmin muita ole, joka olisi järin kiinnostunut samoista asioista. Tulen kirjoittelemaan "arvosteluja", sekä kantojani elokuvamaailmaa koskeviin tapahtumiin. Kestäköön ken tahtoo.