Ossit 2009

5.30 am Yhdysvaltain aikaa julkistettiin Hollywoodin ykkösperseennuoleskelupartyjen ehdokkaat. Komitea otti edellisvuodesta opikseen ja ehdokkaina onkin enemmän suuren yleisön tiedossa olevia elokuvia. Monipuoliseksi listaa ei voi moittia, mutta yksi mainittava elokuva nousee ylitse muiden. Kontrastina 13 ehdokkuutta saaneelle The Curious Case of Benjamin Buttonille on Danny Boylen Slumdog Millionaire 10 ehdokkuudella, edellinen Box Office -hitti ja jälkimmäinen festivaalimenestys. Muutoin lista on hyvin peruskeijonpitävä. Pitkää nenää näytän nauren Yön ritarille: ei parhaan elokuvan eikä ohjauksen ehdokkuutta. Kjeh, kjeh. Röh.

Näyttelijäehdokkaissa ei näy sen suurempia yllättäjiä, lukuunottamatta Robert Downey Jr:n puun takaa tullutta nimitystä. Alunperinhän häneltä odoteltiin ehdokkuutta The Soloistista, mutta elokuvaa lykättiin viime vuoden lopusta pitkälle kevääseen. Downey Jr siis sai ehdokkuutensa ansiokkaasta roolistaan Kirk Lazaruksena Tropic Thunderissa. Itse elokuva ei niin ihmeellinen tapaus ollut, mutta Downeyn suoritus itsekeskeisenä metodinäyttelijänä menee suurenmoisuudellaan jopa Ledgerin Jokerin tasolle. Mutta koska olen parantumaton pessimisti ja vedonlyöjä, pistän raha-arsenaalini likoon Ledgerin puolesta. Joku päivä Downey Jr:lle hyvitetään vuonna 1992 ryöstetty Oscar Chaplinin roolista samannimisessä elämänkertaelokuvassa.

On surullista, miten vähän annetaan arvoa komedialle. Komedia on kaikista genreistä ylivoimaisesti vaativin. Nykypäivän elokuvakomedia on lajina käytännössä kuollut. Luetelkaa kaikki 2000-luvun komediat, jotka ovat saaneet sinut nauramaan ääneen yli kolmesti. On käsittämätöntä, miten on tyystin unohdettu naurattamisen jalo taito. (Oma teoriani tukeutuu yhteyteen vaudevillen katoamisen kanssa.) Kun joku sen yhden kerran onnistuu vetämään uskomattoman, ja ennen kaikkea aidosti hauskan roolin komediassa, minä suon hänelle kaiken kunnian.

Paras elokuva: Olen kahden vaiheilla: Slumdog Millionaire tai The Curious Case of Benjamin Button. Todennäköisempi valinta lienee Benjamin Button, jonka kanssa käy luultavasti samoin kuin vartailupohjana käytetylle Forrest Gumpille.

Paras miespääosa: Tämä on varma! Syön sukkani ja vähän muutakin, jollei Mickey Rourke voita tätä. Aronofsky ei saa käsistään muita kuin elämää suurempia elokuvia. En lepää, ennen kuin Aronofskylle ojennetaan nöyrin anteeksipyynnöin henkilökohtainen Oscar parhaasta ohjauksesta. Emme ole unohtaneet The Fountainia.

Paras musiikkikappale: Ja missä paavinpukamassa piileskelee Bruce Springsteenin The Wrestleriin tekemä herkkääkin herkempi kappale, nimeltäänsä "The Wrestler"?

Enempää en vuodata. Katsokaa itse: (Omat voittajaveikkaukseni kursivoituina - kuka haluaa lyödä vetoa?)

Paras elokuva:
The Curious Case of Benjamin Button
Frost/Nixon, Milk
The Reader
Slumdog Millionaire

Paras miesnäyttelijä:
Richard Jenkins (The Visitor)
Frank Langella (Frost/Nixon)
Sean Penn (Milk)
Brad Pitt (The Curious Case of Benjamin Button)
Mickey Rourke (The Wrestler)

Paras naisnäyttelijä:
Anne Hathaway (Rachel Getting Married)
Angelina Jolie (Changeling)
Melissa Leo (Frozen River)
Meryl Streep (Doubt)
Kate Winslet (The Reader)

Paras miessivuosa:
Josh Brolin (Milk)
Robert Downey Jr. (Tropic Thunder)
Philip Seymour Hoffman (Doubt)
Heath Ledger (The Dark Knight)
Michael Shannon (Revolutionary Road)

Paras naissivuosa:
Amy Adams (Doubt)
Penelope Cruz (Vicky Cristina Barcelona)
Viola Davis (Doubt)
Taraji P. Henson (The Curious Case of Benjamin Button)
Marisa Tomei (The Wrestler)

Paras ohjaaja:
David Fincher (The Curious Case of Benjamin Button)
Ron Howard (Frost/Nixon)
Gus Van Sant (Milk)
Stephen Daldry (The Reader)
Danny Boyle (Slumdog Millionaire)

Paras ulkomainen elokuva:
The Baader Meinhof Complex (Saksa)
The Class (Ranska)
Departures (Japani)
Revanche (Itävalta)
Waltz With Bashir (Israel)

Paras sovitettu käsikirjoitus:
Eric Roth ja Robin Swicord (The Curious Case of Benjamin Button)
John Patrick Shanley (Doubt)
Peter Morgan (Frost/Nixon)
David Hare (The Reader)
Simon Beaufoy (Slumdog Millionaire)

Paras alkuperäinen käsikirjoitus:
Courtney Hunt (Frozen River)
Mike Leigh (Happy-Go-Lucky)
Martin McDonagh (In Bruges)
Dustin Lance Black (Milk)
Andrew Stanton, Jim Reardon ja Pete Docter (WALL-E)

Paras animaatioelokuva:
Bolt
Kung Fu Panda
WALL-E

Paras lavastus:
Changeling
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
The Duchess
Revolutionary Road

Paras kuvaus:
Changeling
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
The Reader
Slumdog Millionaire

Paras äänimiksaus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Slumdog Millionaire
WALL-E
Wanted

Paras äänileikkaus:
The Dark Knight
Iron Man
Slumdog Millionaire
WALL-E
Wanted

Paras alkuperäinen musiikki:
The Curious Case of Benjamin Button (Alexandre Desplat)
Defiance (James Newton Howard)
Milk (Danny Elfman)
Slumdog Millionaire (A.R. Rahman)
WALL-E (Thomas Newman)

Paras musiikkikappale:
"Down to Earth" (WALL-E), Peter Gabriel ja Thomas Newman
"Jai Ho" (Slumdog Millionaire), A.R. Rahman ja Gulzar
"O Saya" (Slumdog Millionaire), A.R. Rahman ja Maya Arulpragasam

Paras puvustus:
Australia
The Curious Case of Benjamin Button
The Duchess
Milk
Revolutionary Road

Paras dokumenttielokuva:
The Betrayal (Nerakhoon)
Encounters at the End of the World
The Garden
Man on Wire
Trouble the Water

Paras dokumenttilyhytelokuva:
The Conscience of Nhem En
The Final Inch
Smile Pinki
The Witness - From the Balcony of Room 306

Paras leikkaus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Frost/Nixon
Milk
Slumdog Millionaire

Paras maskeeraus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Hellboy II: The Golden Army

Paras lyhyt animaatioelokuva:
La Maison en Petits Cubes
Lavatory - Lovestory
Oktapodi
Presto
This Way Up

Paras lyhytelokuva:
Auf der Strecke
Manon on the Asphalt
New Boy
The Pig
Spielzeugland

Parhaat tehosteet:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Iron Man

Sensuroitua valitusta ja tikkunekkuja

Nyt harrastan jälleen sitä, mitä ideapulassa parhaiten taidan: mainostan muiden saavutuksia. Ja ilmaista mainostilaahan saa täältä hankkia säälliseen hintaan.

Aluksi tärkein: Olen jo pitkän aikaa poksahdellut pähkinöinä Chaplinin Nykyajan esityksestä Finlandia-talolla. Juuri näin mykät, ja erityisesti mykät komediat, on koettava - suuren yleisön joukossa ja liveorkesterin säestämänä. Lauantain näytös on muutamia hajapaikkoja lukuunottamatta täynnä, mutta perjantai-illan (23.1.) näytännössä on vielä tilaa. Lisätietoa täältä. Liikettä ruhoon!

Viikon elokuvatarjonta on melkoisen rupuista. Keskiviikkona on Denzel Washington kovana: Subilta tulee Training Day (2001) klo 21.

Perjantaina on jo valinnanvaraa: Julius Caesar (1952)/ YLE Teema klo 22.15. Brandoputki jatkuu. Keskiviikkona myös jatkuu Teeman Brando dokumentti (2/3). Pakollista katsottavaa.

X-Men (2000)/ MTV3 perjantaina klo 22.40

X-Men toi sarjakuvaelokuvat jälleen muotiin. Efektit ja tehosteet ovat ehkä kärsineet vajaassa kymmenessä vuodessa, mutta viihdyttävyys ei. X-Men on katsomisen arvoinen pelkästään karskin Hugh Jackmanin takia. Jackman teki jenkkidebyytinsä Wolverinena ja mies on nykyään virallisesti maailman seksikkäin mies. (Olen täysin samaa mieltä.) Toimivaa kertaviihdettä, josta ohjaaja Singer pamautti moninkertaisesti paremmaksi jatko-osalla X2. 3/5

Pianisti (2002)/ YLE Teema lauantaina klo 21.55

Pianisti on Polanski the Pakolaisen massiivinen sotakuvaus. Pääosan Adrien Brodyn kunnioituta herättävä esitys murentaa sydämen. Elokuva näyttää traagisesti mutta todenmukaisesti juutalaisten kokemista hirveyksistä natsi-Saksan vallan alla. 5/5

Loppuviikolla saamme lisää Hitchcockia. Olen tästä Teemalle hyvin kiitollinen. Joitakin rasvaisia VHS-kopioita Hitchcockin 30-luvun ja 40-luvun alun elokuvista löytyy kirjastosta, mutta suurin osa lienee joutunut asfaltiksi. Tämänkertainen elokuva on Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt, 1943), joka on myös itselleni ennalta näkemätön teos. Ohjelmapaikka siis sunnuntaina klo 18.00 (siirtynyt tunnilla).

Seuraavalla kerralla kehitän jotakin rakentavampaa tekstiä. Ihan totta.

Elokuvan tarkoitus

Näin juuri Panssarilaiva Potemkinin. Minulla on ylimaallinen olo. Voisin mennä ulos huutamaan kaikenmaailman velttoahterisille maitopartalellukoille (varastin Kajolta), että jumanlauta! Maailma on täydellinen. Illuusio on täydellinen. Älkää herättäkö minua.

Australia

Baz Luhrmann, juhlittu aussivisionääri, on saanut valmiiksi ensimmäisen elokuvansa sitten ylimaallisen Moulin Rouge!:n (2001). Pitkään tuotannossa ollut Australia on ehtinyt kasvattaa kohtuuttomat odotukset elokuvapiireissä. Siltä odotetaan kotimaansa matkateollisuuden elvyttäjää ja Hollywoodin kultakausien epookkielokuvien manttelinperijää. Kolmituntisessa teoksessa on kyllä eeppisyyttä kerrakseen, mutta aina kun elokuvasta odotetaan elämää suurempaa, seuraa vääjäämättä jonkinasteinen pettymys. Tilanteen tulisi aina olla toisinpäin.

Brittiläinen hienostorouva Lady Sarah Ashley (Nicole Kidman) pakkaa alusvaatteensa ja lähtee miehensä karjatiluksille Australiaan. Matkaoppaakseen hän saa miehistä raavaimman, lehmipoika Droverin (Hugh Jackman). Lady Ashleyn mies murhataan ja Lady päättää jäädä pyörittämään indietoimintaansa hallitsevan karjatuottajan kätyreiden tehden parhaansa saada hänen bisneksensä nurin.

Australia kuuluu elokuvan kertojalle, aboriginaalipoika Nullahille (Brandon Walters). Hänen kauttaan elokuva iskee Australian historian kipeimpään paikkaan - aboriginaalilasten pakkoviemiseen perheiltään pyrkimyksenä sopeuttaa heidän ns. kunnon väestöön. Aihe on jäänyt vuosikymmeniksi tabuksi ja vasta edellisvuonna Australia esitti virallisen anteeksipyyntönsä aboriginaaleille.

Luhrmannin yksi suurimmista ansioista on loistava visuaalinen kameralla leikkiminen. Hän saattaa draamallisen tai tragedisen kohtauksen koomiseen valoon nopeilla ja konventiot rikkovilla leikkauksilla. Tässä tragedian ja komedian välisessä suhteessa näkyy Luhrmannin chaplinmaisuus. Yllättävää onkin, miten vähän Luhrmann käyttää itselleen ominaista kikkailua Australiassaan. Loistavan alkupuoliskon jälkeen elokuva taantuu perinteiseksi sodankerronnaksi.

Australiassa olennaisin teema ei ole Lady Ashleyn ja Droverin välinen romanssi, vaan ihmisen suhde luontoon. Nullah toimii siten Australian keskeisimpänä hahmona. Hän on Ashleyn ja Droverin yhdistävä tekijä ja heidän linkkinsä luontoon. Elokuvan yhdessä upeimmista otoista kamera pyörii aboriginaalivanhuksen ympärillä. Vanhus seisoo keskellä Darwinia, jota sotalentokoneet pommittavat. Hänen kasvonsa eivät edusta mitään ilmettä, mutta hänen silmänsä pyörivät villinä päässä ilmeisen hämmentyneinä. Vanhukselle on täydellisen käsittämätöntä, mikä typeryys saa ihmisen tuhoamaan sitä, mistä tämä on kaikkein riippuvaisin. Luhrmann ei voisi osuvammin osoittaa sodan mielettömyyttä ja hulluutta.

Usein ulkoisesta laadukaskin elokuva on sisältä perin kylmä ja laskelmoiva. Australia on silminnähden kaunista katsottavaa ja täynnä lämpöä. Luhrmann on valanut elokuvaansa kaikein kotimaahansa kohdistuvan rakkauden. Ongelmana on, ettei sitä ole onnistuttu käyttämään elokuvan eduksi. Luhrmannin palava himo näyttää ja kertoa kaiken kääntyy elokuvaa vastaan ja aiheuttaa vaikeuden saada aikaan tasapaino eri juonikerrosten välille. Elokuvan kaksi eri puoliskoa tuntuvat hyvin irrallisilta ja niitä sitovat langat ohuilta. Nousee esiin kysymys, olisiko Luhrmann tarvinnut lisää aikaa joutsenlaulunsa editointiin. Alkuperäistä ensi-iltaa lykättiin viikolla, mutta silti hän rehki leikkaamossa aina viimeiseen päivään asti. Kohtausten rytmitys onkin useissa kohdin epäluontevaa ja kiireen sanelemaa. Australiaa vaivaa myös sama ongelma kuin Yön ritaria: liian moni kliimaksi syö kaiken tehon varsinaiselta lopetukselta. Onko Luhrmann täydellisen tyytyväinen lopputuloksen kanssa on mysteeri, mutta etäisenä toiveenani on saada harkittu versio DVD:lle.

Pahoista puutteistaan huolimatta Australia on taianomainen elämys ja huokuu perinteisen seikkailun nostalgiaa. Aboriginaalit esitetään mystisenä kansana ja Luhrmann onkin oivasti valinnut yhdeksi taustamelodiaksi Ihmemaa Ozin laulun "Over the Rainbow". Kappale tekee Australialle saman kuin "As Time Goes By" Casablancalle. Se on sulautettu taiturimaisesti alkuperäisscoreen ja nousee aina tilaisuuden tullen huomaamati pinnalle.

Australia ei ole epäonnistunut elokuva - vain liian iso pala. Täyteen ahdettu käsikirjoitus laskee elokuvan tason keskinkertaiseksi. Australia on kuitenkin hyvin nautinnollinen ja aiheuttaa sielun syövereissä palavan himon nähdä Afrikan kuningatar jälleen kerran. Se jos mikä, on ansio.

3/5

Piparikrapulan jälkinäytös

On ollut niin kova kiire sohvaperunoida, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne yhtään mitään. (Tuskinpa kukaan siitä pultteja vetää.) Ensitöikseni joulun jälkeen juoksin kauppaan ostamaan hypettämäni Casablanca Ultimate Collector's Editionin. Millainen olikaan ensimmäinen yömme yhdessä! Tallinnan reissulla löysin paikallisesta liikkeestä Humphrey Bogart Collectionin (The Harder They Fall, Dead Reckoning, In A Lonely Place ja Sirocco) pilkkahintaan. Ah, ekstaasia!

Teattereissa olen lomaviikkojen aikana käynyt katsomassa Australian ja eilen Twilightin. Olen jo lähes viikon ajan vääntänyt jotakin arviontapaista Australiasta, saa nähdä valmistuneeko koskaan. Twilightin menin katsomaan puhtaasti seurasyistä. Ja eipä kovin hääppöinen tapaus ollut. Elokuva on niin vahvasti sidottu kohderyhmäänsä, etteivät siitä muut juuri mitään irti saa. Yllättäen Twilight on ulkoisesti hyvin epähollywoodmainen ja välillä kuvasta näkyi käytössä ollut verrattain pieni budjetti. Saatan vain kuvitella, millaista siirappia Fox olisi aiheesta saanut. Hypoteesistani huolimatta Twilightin pääparin kemia on mitätön ja vitsit sitä mitä nyt 13-vuotiaisiin yleensä uppoaa. Tosin kysymyksessa voi myös olla ilmeisen paskamainen elitistihuumorintajuni. Nauran, kun Chaplin potkaisee frakkipukuista takamukseen, mutta pyörittelen silmiäni, kun joku murjaisee kondomivitsin. Kylläpäs minä nyt sen elokuvan lyttäsin. Anteeksi.

Ensi viikolla alkavat taas työ ja tuska, koulu ja kidutus. Kärsikäämme yhdessä.

(P.S. Nyt on mitä oivallisin hetki mainostaa Radion sinfoniaorkesterin esitystä Finlandiatalolla perjantaina ja lauantaina 23.-24.1. Kysessä on Nykyajan musiikkiesitys. Aivan, se Nykyaika. Lippuja täältä.)