Sydney Chaplin (1926-2009)

Chaplin-foorumeilla on jo monta päivää surettu ja yllätyin, kun Suomessa Ilta-Sanomat tarttui uutiseen. Hänen saavutuksensa eivät liioin löydy elokuvista, vaan teatterista. Sydney Chaplin, Charlie Chaplinin vanhin elossa ollut poika, kuoli viime tiistaina 82-vuotiaana. Hänet on palkittu teatterialan arvostetuimmalla palkinnolla, Tony Awardilla, sekä on ollut mukana useissa tunnetuissa ja kiitellyissä teatteriproduktioissa.

Syd oli isä Chaplinin kolmas poika ja lapsi, ja syntyi Chaplinin toisesta avioliitosta Lita Greyn kanssa. Samasta liitosta syntyi myös vanhempi veli, Charles jr. Historia muistaa Chaplin-Grey -suhteen myrskyisänä ja johti skandaalimaiseen avioeroprosessiin. Lita oli naimisiin mennessään 16-vuotias ja liiton takapiruna ja johdattelijana toimi Litan kunnianhimoinen äiti. Lapset joutuivat erossa Litalle ja heidän suhteensa isäänsä jäi etäiseksi. Vasta toinen maailmansota ja Chaplinin suhde Paulette Goddardiin toi takaisin menetettyjä vuosia.

Sydneyn kuolema ei ehkä suoraan kosketa elokuva-alaa. Enemminkin on kyse jälleen yhden suoran linkin menettämisestä kaikkien aikojen suurimpaan elokuva-legendaan. (Ei kovin objektiivinen näkemys.) Hänen 11 lapsestaan 8 on vielä elossa. Niin aika tulee ja jättää. Itse en turhaan jää miettimään kuolemaa. Kuten Burt Munro sanoi, kun on kuollut niin on kuollut. On hedelmätöntä jäädä painimaan asian kanssa. Vaikka kuolema onkin väistämätöntä, meidän ei tulisi keskittyä sen lähestymiseen, vaan elämäämme ja sen viettämiseen parhaaksi katsomallamme tavalla. Ihmisen olemassaolo on niin turha ja järjenvastainen, että meidän on otettava tästä ihmetyksestä kaikki irti. Näin hyvää mäihää tuskin tapahtuu toiste.

Post-Ossit

Onkin oiva hetki palata kuvioihin nyt Oscareiden jälkeen. Missä lie norkuilin, en tiedä. Tuolla todellisuudessa.

Juuri ennen Osseja tuli The Curious Case of Benjamin Button teattereihin. Olin pistänyt omaisuuteni pitkälti likoon sen puolesta ja voihan vaahtovanukas, miten Fincher minut pettikään. Elokuva hukkui itsetarkoitukselliseen sentimentaalisuuteen, eikä jäänyt pohtimaan Buttonin merkillistä tapausta, kiehtovaa ideaa, josta luulisi saavan paljonkin irti. Sen sijaan saimme perinteisen kasvutarinan, täynnä ihmisen inhimillisiä virheitä ja ironisia sattumuksia. Buttonin uskomattomasta elämästä olisi voinut saada kiehtovan analyysin ihmisen ja vanhenemisen suhteesta. Saimme teennäistä tunnetta, jota ei ole oikein verrata vilpittömään Forrest Gumpiin.

Valmistauduin illan show'hun. Litrakaupalla kofeiinia ja lotja suklaata. Voin pahoin jo ensimmäisen tunnin sisällä. Ruutuun kärrätään kihertäviä teinejä. Verenpaine alkoi nousta. Mitä teini ei voi sietää, niin vielä teinimpiä teinejä. Arman nauraa jenkkimuotigurun ylivalkaistulle purukalustolle. Philip Seymour Hoffman pipo päässä. Retkahdan kovaan nauruun. Juuri ennen varsinaisen gaalan alkua studioon ilmestyy Nelosen asiantuntijakatras. Herra Karukoski lieni ainoa, jolta löytyi oikeaa perspektiiviä ehdokaselokuviin. Herra Nurkse puolestaan pänni kovin. Syst, hiljaa siinä! Tökkivät toisiaan kepeillä kuin pikkupojat. Kyllähän sellaistakin katselee.

Hugh Jackman tulee ja vetää melkoisen alkurevyyn. Ei tässä vielä mitään, kieleni velloi lattialla, kun hän esitti musikaalinumeron ja teki Fred Astairet Top Hatillaan. Erotiikka meni jo yli, kunnes ne kaksi teiniä tunkivat taas eteen. Nasaalissa Nylon Beat -honotuksessa on jopa vähemmän seksiä (jos mahdollista) kuin neiti Tukiaisessa ja vaivuin maanisuuteen.

Benjamin Button -pettymykseni jälkeen koin suurta tyydytystä, kun kaikki varsinaiset palkinnot menivät siltä ohi. Odotetusti Winslet ja Ledger saivat palkintonsa, mutta kriittinen hetki tuli miespääosan hetkellä. Olin täydellisen varma Mickey Rourken voitosta. Yhtä sielukasta esitystä en ole nähnyt sitten Jackmanin The Fountaisissa. Rourke purki rooliinsa yli kymmenen vuoden kadotuksen herkällä metodityylillä. Ja Sean Penn sai palkinnon. Päästin ääneen hallitsemattoman huudahduksen, josta sain strategisesti peitettyä lopun kirosanan. Täydellinen järkytys.

Nyt rauhoittuneena voin tarkastella asiaa nautraalimmin. Kieltämättä Penn on parhaimmillaan Milkissä homoseksuaalina poliitikkona. Muistakaamme, ettei kauankaan sitten Kaliforniassa äänestetty homojen avioitumisoikeutta vastaan. Jos otamme asian näyttelijäsuoritusten kannalta, Rourke pesee Pennin. Pennin valinta tuntuu Akatemian suoralta poliittiselta kannanotolta. Tottakai me elokuvatosikot huudamme oikeita mielipiteitämme, mutta suuremmassa kuvassa Pennin voitolla on laajempaa merkitystä. Hänen voitonpuheensa oli todellakin kuulemisen arvoinen. Vilpitöntä huolenpitoa maailman (=Yhdysvaltojen) oikeudellisesta tilasta. Puhe herätti varmasti niin yhdysvaltalaisissa ja ulkomaalaisissakin optimismia oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. Julistusta oli omiaan täydentämään Milkin käsikirjoittaneen Dustin Lance Blackin palkintopuhe.

Koko gaalan kuningasvoittajahan oli Slumdog Millionaire. Palkintosade pisti odotukset aivan uudelle asteelle. Ensi-ilta on Suomessa vasta ensi kuun puolella ja totta vieköön toivon, että tämä julkisuus tuo elokuvan myös tänne männikköön.

Ossit 2009

5.30 am Yhdysvaltain aikaa julkistettiin Hollywoodin ykkösperseennuoleskelupartyjen ehdokkaat. Komitea otti edellisvuodesta opikseen ja ehdokkaina onkin enemmän suuren yleisön tiedossa olevia elokuvia. Monipuoliseksi listaa ei voi moittia, mutta yksi mainittava elokuva nousee ylitse muiden. Kontrastina 13 ehdokkuutta saaneelle The Curious Case of Benjamin Buttonille on Danny Boylen Slumdog Millionaire 10 ehdokkuudella, edellinen Box Office -hitti ja jälkimmäinen festivaalimenestys. Muutoin lista on hyvin peruskeijonpitävä. Pitkää nenää näytän nauren Yön ritarille: ei parhaan elokuvan eikä ohjauksen ehdokkuutta. Kjeh, kjeh. Röh.

Näyttelijäehdokkaissa ei näy sen suurempia yllättäjiä, lukuunottamatta Robert Downey Jr:n puun takaa tullutta nimitystä. Alunperinhän häneltä odoteltiin ehdokkuutta The Soloistista, mutta elokuvaa lykättiin viime vuoden lopusta pitkälle kevääseen. Downey Jr siis sai ehdokkuutensa ansiokkaasta roolistaan Kirk Lazaruksena Tropic Thunderissa. Itse elokuva ei niin ihmeellinen tapaus ollut, mutta Downeyn suoritus itsekeskeisenä metodinäyttelijänä menee suurenmoisuudellaan jopa Ledgerin Jokerin tasolle. Mutta koska olen parantumaton pessimisti ja vedonlyöjä, pistän raha-arsenaalini likoon Ledgerin puolesta. Joku päivä Downey Jr:lle hyvitetään vuonna 1992 ryöstetty Oscar Chaplinin roolista samannimisessä elämänkertaelokuvassa.

On surullista, miten vähän annetaan arvoa komedialle. Komedia on kaikista genreistä ylivoimaisesti vaativin. Nykypäivän elokuvakomedia on lajina käytännössä kuollut. Luetelkaa kaikki 2000-luvun komediat, jotka ovat saaneet sinut nauramaan ääneen yli kolmesti. On käsittämätöntä, miten on tyystin unohdettu naurattamisen jalo taito. (Oma teoriani tukeutuu yhteyteen vaudevillen katoamisen kanssa.) Kun joku sen yhden kerran onnistuu vetämään uskomattoman, ja ennen kaikkea aidosti hauskan roolin komediassa, minä suon hänelle kaiken kunnian.

Paras elokuva: Olen kahden vaiheilla: Slumdog Millionaire tai The Curious Case of Benjamin Button. Todennäköisempi valinta lienee Benjamin Button, jonka kanssa käy luultavasti samoin kuin vartailupohjana käytetylle Forrest Gumpille.

Paras miespääosa: Tämä on varma! Syön sukkani ja vähän muutakin, jollei Mickey Rourke voita tätä. Aronofsky ei saa käsistään muita kuin elämää suurempia elokuvia. En lepää, ennen kuin Aronofskylle ojennetaan nöyrin anteeksipyynnöin henkilökohtainen Oscar parhaasta ohjauksesta. Emme ole unohtaneet The Fountainia.

Paras musiikkikappale: Ja missä paavinpukamassa piileskelee Bruce Springsteenin The Wrestleriin tekemä herkkääkin herkempi kappale, nimeltäänsä "The Wrestler"?

Enempää en vuodata. Katsokaa itse: (Omat voittajaveikkaukseni kursivoituina - kuka haluaa lyödä vetoa?)

Paras elokuva:
The Curious Case of Benjamin Button
Frost/Nixon, Milk
The Reader
Slumdog Millionaire

Paras miesnäyttelijä:
Richard Jenkins (The Visitor)
Frank Langella (Frost/Nixon)
Sean Penn (Milk)
Brad Pitt (The Curious Case of Benjamin Button)
Mickey Rourke (The Wrestler)

Paras naisnäyttelijä:
Anne Hathaway (Rachel Getting Married)
Angelina Jolie (Changeling)
Melissa Leo (Frozen River)
Meryl Streep (Doubt)
Kate Winslet (The Reader)

Paras miessivuosa:
Josh Brolin (Milk)
Robert Downey Jr. (Tropic Thunder)
Philip Seymour Hoffman (Doubt)
Heath Ledger (The Dark Knight)
Michael Shannon (Revolutionary Road)

Paras naissivuosa:
Amy Adams (Doubt)
Penelope Cruz (Vicky Cristina Barcelona)
Viola Davis (Doubt)
Taraji P. Henson (The Curious Case of Benjamin Button)
Marisa Tomei (The Wrestler)

Paras ohjaaja:
David Fincher (The Curious Case of Benjamin Button)
Ron Howard (Frost/Nixon)
Gus Van Sant (Milk)
Stephen Daldry (The Reader)
Danny Boyle (Slumdog Millionaire)

Paras ulkomainen elokuva:
The Baader Meinhof Complex (Saksa)
The Class (Ranska)
Departures (Japani)
Revanche (Itävalta)
Waltz With Bashir (Israel)

Paras sovitettu käsikirjoitus:
Eric Roth ja Robin Swicord (The Curious Case of Benjamin Button)
John Patrick Shanley (Doubt)
Peter Morgan (Frost/Nixon)
David Hare (The Reader)
Simon Beaufoy (Slumdog Millionaire)

Paras alkuperäinen käsikirjoitus:
Courtney Hunt (Frozen River)
Mike Leigh (Happy-Go-Lucky)
Martin McDonagh (In Bruges)
Dustin Lance Black (Milk)
Andrew Stanton, Jim Reardon ja Pete Docter (WALL-E)

Paras animaatioelokuva:
Bolt
Kung Fu Panda
WALL-E

Paras lavastus:
Changeling
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
The Duchess
Revolutionary Road

Paras kuvaus:
Changeling
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
The Reader
Slumdog Millionaire

Paras äänimiksaus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Slumdog Millionaire
WALL-E
Wanted

Paras äänileikkaus:
The Dark Knight
Iron Man
Slumdog Millionaire
WALL-E
Wanted

Paras alkuperäinen musiikki:
The Curious Case of Benjamin Button (Alexandre Desplat)
Defiance (James Newton Howard)
Milk (Danny Elfman)
Slumdog Millionaire (A.R. Rahman)
WALL-E (Thomas Newman)

Paras musiikkikappale:
"Down to Earth" (WALL-E), Peter Gabriel ja Thomas Newman
"Jai Ho" (Slumdog Millionaire), A.R. Rahman ja Gulzar
"O Saya" (Slumdog Millionaire), A.R. Rahman ja Maya Arulpragasam

Paras puvustus:
Australia
The Curious Case of Benjamin Button
The Duchess
Milk
Revolutionary Road

Paras dokumenttielokuva:
The Betrayal (Nerakhoon)
Encounters at the End of the World
The Garden
Man on Wire
Trouble the Water

Paras dokumenttilyhytelokuva:
The Conscience of Nhem En
The Final Inch
Smile Pinki
The Witness - From the Balcony of Room 306

Paras leikkaus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Frost/Nixon
Milk
Slumdog Millionaire

Paras maskeeraus:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Hellboy II: The Golden Army

Paras lyhyt animaatioelokuva:
La Maison en Petits Cubes
Lavatory - Lovestory
Oktapodi
Presto
This Way Up

Paras lyhytelokuva:
Auf der Strecke
Manon on the Asphalt
New Boy
The Pig
Spielzeugland

Parhaat tehosteet:
The Curious Case of Benjamin Button
The Dark Knight
Iron Man

Sensuroitua valitusta ja tikkunekkuja

Nyt harrastan jälleen sitä, mitä ideapulassa parhaiten taidan: mainostan muiden saavutuksia. Ja ilmaista mainostilaahan saa täältä hankkia säälliseen hintaan.

Aluksi tärkein: Olen jo pitkän aikaa poksahdellut pähkinöinä Chaplinin Nykyajan esityksestä Finlandia-talolla. Juuri näin mykät, ja erityisesti mykät komediat, on koettava - suuren yleisön joukossa ja liveorkesterin säestämänä. Lauantain näytös on muutamia hajapaikkoja lukuunottamatta täynnä, mutta perjantai-illan (23.1.) näytännössä on vielä tilaa. Lisätietoa täältä. Liikettä ruhoon!

Viikon elokuvatarjonta on melkoisen rupuista. Keskiviikkona on Denzel Washington kovana: Subilta tulee Training Day (2001) klo 21.

Perjantaina on jo valinnanvaraa: Julius Caesar (1952)/ YLE Teema klo 22.15. Brandoputki jatkuu. Keskiviikkona myös jatkuu Teeman Brando dokumentti (2/3). Pakollista katsottavaa.

X-Men (2000)/ MTV3 perjantaina klo 22.40

X-Men toi sarjakuvaelokuvat jälleen muotiin. Efektit ja tehosteet ovat ehkä kärsineet vajaassa kymmenessä vuodessa, mutta viihdyttävyys ei. X-Men on katsomisen arvoinen pelkästään karskin Hugh Jackmanin takia. Jackman teki jenkkidebyytinsä Wolverinena ja mies on nykyään virallisesti maailman seksikkäin mies. (Olen täysin samaa mieltä.) Toimivaa kertaviihdettä, josta ohjaaja Singer pamautti moninkertaisesti paremmaksi jatko-osalla X2. 3/5

Pianisti (2002)/ YLE Teema lauantaina klo 21.55

Pianisti on Polanski the Pakolaisen massiivinen sotakuvaus. Pääosan Adrien Brodyn kunnioituta herättävä esitys murentaa sydämen. Elokuva näyttää traagisesti mutta todenmukaisesti juutalaisten kokemista hirveyksistä natsi-Saksan vallan alla. 5/5

Loppuviikolla saamme lisää Hitchcockia. Olen tästä Teemalle hyvin kiitollinen. Joitakin rasvaisia VHS-kopioita Hitchcockin 30-luvun ja 40-luvun alun elokuvista löytyy kirjastosta, mutta suurin osa lienee joutunut asfaltiksi. Tämänkertainen elokuva on Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt, 1943), joka on myös itselleni ennalta näkemätön teos. Ohjelmapaikka siis sunnuntaina klo 18.00 (siirtynyt tunnilla).

Seuraavalla kerralla kehitän jotakin rakentavampaa tekstiä. Ihan totta.

Elokuvan tarkoitus

Näin juuri Panssarilaiva Potemkinin. Minulla on ylimaallinen olo. Voisin mennä ulos huutamaan kaikenmaailman velttoahterisille maitopartalellukoille (varastin Kajolta), että jumanlauta! Maailma on täydellinen. Illuusio on täydellinen. Älkää herättäkö minua.