Ruotsista, rakkaudella

Promousta: Night Visionsin kevään Back to Basics -elokuvafestari on 3.-5.4. Helsingin Kino Engelissä. Kysessä on siis yöfestivaali, joten jo sen puolesta lähes kaikki elokuvat ovat K-18 -lätkittyjä. Tämä rajoittaa ainakin tämän piltin osallistumista, mutta onneksi sieltä toisinaan irtoaa pari kopiota, jotka jäävät Engeliin pyörimään säädyllisin ikärajoin pidemmäksikin aikaa. Että sitä silmällä pitäen. Hela ohjelmisto täällä.

Olen viime aikoina tutustuttanut itseäni Ingmar Bergmanin elokuviin. Kylmästi henkilöön perehtymättä kaivoin kirjastosta lainarajoitusten sisällä jokaisen mahdollisen Bergman-plätyn. Katsomisjärjestyksessä ovat nyt nähtyinä Neidonlähde (1960), Persona - naisen naamio (1966), Kuin kuvastimessa (1961), Mansikkapaikka (1957), Paholaisen silmä (1960) ja Kasvot (1958). On pakko todeta, etten ole vähään aikaan ollut tekemisissä näin mielenkiintoisen ohjaajan kanssa.

Nimeän tähänastiseksi suosikikseni Personan. Totta vieköön, se pamautti luunapilla ilkeästi paikkaan jos toiseenkin. En ymmärrä Personaa, en vielä - en ole edes varma tulisiko sitä ymmärtää. Mutta sen tunne, sama täydellinen intenssiivisyys, jonka aistii kaikissa Bergmaneissa. Se tunne on Personassa kaikkein tyhjentävimmillään. Kuin unta. Elokuva on lyhyt, mutta sen tapahtumat etenevät hyvin hitaasti. Elokuva kasvattaa siten hiljaa ja hienovaraisesti katsojan henkistä painolastia. Juuri tunnelman tiivistymistä.

Kaikkia tähän mennessä näkemiäni Bergmaneja yhdistää erikoisesti jatkuva seksuaalinen painostus, sekä uskonnon olemuksen tutkiminen. Bergman suorastaan härnää katsojaa. Jokaisen hahmon välillä on ihmeellinen seksuaalinen jännite, mutta katsoja jätetään vain aavistelemaan. Tämä yhdistetään samanaikaisesti Jumalan (jumalan) pohdintaan. Bergman-historiikki on kesken, mutta nopea selaus osoittaa hänen saaneen lapsena hyvin uskonnollisen kasvatuksen. Tulkitsen Bergmanin tapaa käsitellä aihetta kritiikiksi, mutta esim. Kasvoissa tapahtuva vastakkainasettelu jättää paljon auki. Personassa hahmot ovat omalla tavallaan traagisia, he rypevät epävarmuudessa ja hakevat lohtua tavoittelemattomista. Voisin katsoa Bergmanin jopa säälivän kristinuskoa. Näkevän sen turhuuden.

Lyhyt arviorevyy nähdyistä Bergmaneista:

Mansikkapaikka (1957) - Ehkä kuuluisin kaikista Bergmanin ohjauksista. Äärimmäisen sympaattinen kuvaus vanhuksesta, jolta aika on unhoittanut menneet ja menneen virheet tehden todellisuudesta valhetta. Victor Sjöström tekee suurenmoisen, empaattisen näyttelijätyön. Erityisesti alkupuolen ensimmäinen unikohtaus jätti eleettömyydellään järkähtämättömän vaikutuksen. 4½/5

Kasvot (1958) - Kasvojen suurimmaksi ansioksi jää taidokas valaistus, tai lähinnä voimakkaiden varjojen luonti. Vangitsevan mystillisyyden rikkoo elokuvaan sopimaton helpon sadun onnellinen lopetus. Paraatimusiikki raikaa ja kaikki ovat iloisia. Takinkääntö tuntuu melkein luovutukselta. 3½/5

Neidonlähde (1960) - Juuri Neidonlähteessä turvaudutaan vuoraamaan kerrosta toisensa päälle, hitaasti, varmasti, kunnes jännitys purkautuu. Elokuva keskittyy ilmeisten tapahtumien sijasta hahmojen psykologisiin myllerryksiin. 4/5

Paholaisen silmä (1960) - Yllättäen kepeä Bergman-filmi. Ihan mukavaa komediaa saadaan, kun helvetin pillastunut pääpiru lähettää Don Juanin maanpäälle viemään puhtoisen vaaleahipiän koskemattomuuden. Krediitit menevät hyväuskoiselle pappisisälle, ja hänen ja riivaajan väliselle mainiolle dialogille. 3½/5

Kuin kuvastimessa (1961) - Syväluotaus ihmisyyteen. Ristiriita saadaan, kun mielisairas Karin on ilmeisen tietämätön ympäroivästä maailmasta, mutta silti yrittää epätoivoisesti irtautua siitä. Uskontoteema tulee jälleen esiin, kun jokainen hahmo kokee itsensä vangituksi, vankina sitoumukseen uskoa, jotta voisi saada henkisen autuuden. Kaiken vääristymän huippu saavutetaan kohtauksessa, jossa Karin jumalaisen ilmestyksen kokiessaan näkee jumalan iljettävänä hirviönä. Suurenmoinen havainto, miten hyvä ja paha on tullut samasta ja siten näennäinen pyhyys on silkkaa tekopyhyyttä. 4/5

Persona (1966) - Kommenttini puristanut. 5/5

Bergman-seikkailu jatkuu..